Tänään otettiin inspiroivan koiraluennon jälkeen Rillan kanssa pientä namiaktivointia. Lähtökohtana oli siis se, että koira tekee jotakin ruokansa eteen ja toteutin tämän seuraavasti:

Levitin n. puolet Rillan ruuasta huoneeni lattialle sikin sokin, jotta pentu tajuaa idean. Toisen puolikkaan jaoin vaikeampiin paikkoihin; koirien boxeihin, boxin päälle, jättinalleni jalan taipeeseen, lattialla pesuun menoa odottaneen hupparini päälle ja väliin, sekä koulupöydän tuolilleni.

Maasta noukkimisessa koira ei juuri nenäänsä tarvinnut, kuten arvata saattaa. Koska kyseessä on kuitenkin laji, joka sattuu olemaan koira, nenää käytettiin koko ajan. Minut yllätti se, miten hyvin pentu jaksoi keskittyä vielä, kun näkyvät namit loppuivat. Se siis oikeasti teki valtavasti nenätyötä! Nuuskutus kävi vain ja aina hetken kierrelleensä löytyi piilo toisensa jälkeen. Vaikein piilopaikka oli tuo nallen jalkataive, jonka lähettyvillä neiti pyöri useaan otteeseen, muttei vain oikeaa paikkaa löytänyt, kunnes sitten viimein. Kaikki piilot etsittiin kuitenkin ilman minkäänlaista avustustani, mikä on upeaa! Koira ei osoittanut luovuttamisen merkkejä missään vaiheessa - niin, ja eikä ainakaan hotkinut ruokaansa!

Tämän jälkeen tein Rillalle tuohon valmiiksi tallatulle metsäpolulle sellaisen 5m namijäljen, joka poikkesi 4m kohdalla koskemattomaan hankeen ja päättyi peltisankoon, jonka pohjalla oli pienet jämät :) Koko jäljen teon ajan Rilla odotti nätisti paikoillaan jäljen alussa (ei ollut kiinni missään) ja lähti jäljelle vasta, kun tulin takaisin sen sivulle, sain katsekontaktin ja annoin käskyn.

Koira suhahti toimeen hetimiten. Nameja oli jumalattoman paljon, ja yksi toisensa jälkeen se noukki ne maasta, ei tosin järjestyksessä, vaan välillä käytiin jäljen loppupäässä. Puolivälissä koko sessiota Rilla äkkäsi, että jälki poikkeaa polulta pois ja seurasi vanaa peltisangolle. Edestakaista sahaamistahan se oli, mutta voin vannoa, että joka ainoa pikkunappula tuli syötyä, ja se kyllä kestikin! ;) Kun peltisanko oli tyhjä, lisäsin hieman haastetta hommaan. Kolistelin sankoa ensin pikkuisen käsissäni, ja kun koira ei siitä häiriintynyt, rämisytin sekä purkkia puita vasten, että sen sankaa ylösalas, eikä Rillalla eväkään värähtänyt. Se oli aika hienoa huomata. Sitten aloin heittelemään sankoa sillä lailla, että pudotin sen sinne tänne, välillä Rillan lähelle, välillä kauemmas. Yhtään ei neiti pelännyt, katsoi vain aina mikä putosi, ja jatkoi sitten hommiaan.

Nyt aion joka päivä tehdä samanlaisen ruokinnan ja jälkeä silloin tällöin. Tuollainen pikkupätkä saa riittää nyt hyväksi aikaa, jos sitten joskus viikon-parin päästä tallaisi 1m x 1m -kokoisen ruudun ja namittaa sen. Polkujälkeäkin voi tietysti pidentää jossain vaiheessa ja tehdä pidempiä pätkiä umpihankeen. Tämä on kivaa!

Huomenna luvassa on Rillan ensimmäinen pentunäyttely, josta kirjoittanen iltapäivällä. :) Kiitokset luennoitsijalle aktivointivinkeistä, tämä jälkijuttu on ainakin ihan huippua, kun koira saa toteuttaa luontaista ominaisuuttaan. :)