Tänään päädyimme koko koplan kanssa Kotkan koiraystäväin seuran (KKS:n) laskiaismätsäriin puolen päivän jälkeen. Pihalle tulomme oli aika näyttävä, kun kolme koiraa hihhuloi hihnoissaan, ja melkoista sekasortoa se aluksi olikin. Heti maneesin (, jossa mätsäri siis pidettiin) pihassa tapasimme muutamia tuttujakin (Rillan puolisiskon, Moonan sekä Romi-bortsun), joiden kanssa kuitenkin valitettavan vähän ehdimme aikaa viettämään.

Ilmoittautumisen jälkeen meno rauhoittui. Rillalle en ottanut boksia sisätiloihin, vaan se sai riippua hihnan päässä koko ajan. Meitä ennen pentuluokassa oli 40 koiraa, joten saimmekin vuoroamme odotella... Ihan hyvä niin, sillä Rillakin ehti väsähtää juuri sopivasti ;)

Vihdoin tuli vuoromme, ja pariksemme osoittautui jackrussellinterrieri. Rilla malttoi keskittyä tosi hienosti, eikä toinen koira kiinnostanut sitä yhtään. Kävelyosiot, joita olin etukäteen pelännyt, saivat monttuni kirjaimellisesti auki: se liikkui upeimmin ikinä! Rilla voittikin parinsa saaden siis punaisen nauhan :) Sen pidemmälle emme kuitenkaan päässeet n. 25 koiran joukosta, mutta neiti oli kyllä kehäkäyttäytymiseltään näyttelyn parhaimmistoa - jos saan itse sanoa... :) Tytsä liikkui löysin hihnoin, katsekontaktilla ja käveli vierelläni koko ajan vetämättä, aivan uskomatonta! Nyt neitokainen syöpöttelee huoneessani isoa sorkkaa onnesta soikeana...

Kaiken kaikkiaan tuo otus jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Väenpaljoudessa Rilla ei osoita merkkiäkään stressaantumisesta, mikä on ihailtavaa. Näyttelyt tuntuvat tekevän meille erityisen hyvää -menestyksestä siis riippumatta-, sillä niissä meillä yhteispeli toimii vaan niin tajuttoman hyvin, ja välit lähenevät. Jos, Rilla, satut eksymään blogiini, niin luethan tämän: Tykkään susta tautisesti! :) <3