Noniin, nyt sitten rustailemaan koko viikonlopun treeneistä :) Perjantaina otettiin lähinnä kosketusalustan läimimistä pariin eri otteeseen, ja sen on Rilla kyllä tajunnut kiitettävästi! Joka kerran se miettii hetkisen ja lähtee sitten "hakemaan" alustan jopa 3m päästä. Muutaman toiston jälkeen se jo ravaa minun ja alustan väliä... :) Vaihdoin myös alustaa, sillä ehkä ruokapurkin kansi ei pidemmän päälle ole järkevä tuohon hommaan... ;) Alla kuva (c) Maija

Lauantaina lähdettiin Maijan kanssa heti aamusta pienelle lenkille ihmisten ilmoille ja Rilla oli "oppinut" paimentamaan...lampaiden sijasta tosin peltilehmiä, eli rakkaita palvelijoitamme autoja. Ensi töikseni otin tietysti Rillan tien sivuun ja koitin saada sitä kiinnittämään huomionsa minuun - tuloksetta. Kamala rynniminen autoja kohti. Niinpä kivat treenausfiilikset kärsivät sitten hiukan. ;) Nyt tuo on saatava ensin pois, ennen mitään uusia juttuja.

Jatkoimme sitten harjun läpi takaisin kotiin ja tuulimyllyllä treenasimme vähän ruutua. Tötsiä meillä ei ollut, mutta isoista lumipaakuista sai mukavat tolpat. :) Teimme silmämääräisesti metrin levyisen ja kolme metriä pitkän ruudun, jonne lähetin Rillaa n. 8m päästä. Rilla sai juosta ruudun läpi, ja Maija oli palkkaamassa takarajalla. Ensin Rilla ei tietenkään osannut irrota, joten juoksin sen kanssa. Kun se hoksasi namit, onnistuivat seuraavat kerrat jo tosi hyvin. :) Treenivinkistä iso kiitos Meerille! Alla kuva (c) Maija

Kotipihalla innostuimme vielä ottamaan kontaktilankkua, kun minulla kerrankin oli apuri (kiitos Maija!). Lankku oli siis maassa ja Rillaa juoksutettiin sen yli. Kun toisessa päässä oli taas Maija palkkaamassa namikipolla, otti bortsulainen juoksuaskelia. Aluksi Rilla ei tosin suostunut juoksemaan lankkua pitkin, joten minun oli laitettava lankulle namia ja juoksuttaa sitä sillä muutaman kerran edestakaisin. Lopuksi saimme sitten neidin juoksemaan ihan lankkuakin pitkin ja päätimme treenit siihen.

Illemmalla otin pienen noutokapulan esille ja naksauttelin kaikesta siihen kohdistuvasta toiminnasta. Ensin Rilla haisteli ja 'click', myöhemmin jo tökki kapulaa kirsullaan ja halaili sitä :)

Sunnuntaina lähdimme taas heti aamupalan jälkeen tienvarteen autoterapiaan, ja meininki oli samanlaista kuin eilen. Sain kokea myös kauhunhetkiä, kun Rilla pääsi irti! Otteeni hihnasta vain yksinkertaisesti irtosi ja koira pääsi pinkomaan auton perään... :() Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt edes säikähtää ennen kuin Rilla jo oli taas käsissäni. Huusin tietysti kurkku suorana ja Rilla (ihme ja kumma!) kääntyi samantien kesken paimennuksen ja tuli luokseni. Luojan kiitos tie ei ollut mitenkään vilkas, vaan autoja oli paimennettavan auton lisäksi vain yksi, ja ennen sen paikalle tuloa Rilla oli tullut jo luokseni. Täytyy kyllä sanoa, että vieläkin sydän tykyttää hulluna... Pahimmassa tapauksessa...äsh! :( Ihan hirveää. Asian valoisa puoli on kuitenkin se, että tulipahan todistettua luoksetulo varmaksi! En olisi ikinä uskonut, että se lopettaa auton perässä juoksemisen heti huudettuani. Mutta onneksi niin kävi!

Jatkoimme kuitenkin tyrmistyneinä lenkkiä ja menimme samaan paikkaan, jossa eilen terapioimme. Kädet täristen otin Rillan sivulleni ja hihnan niin kireäksi, ettei koiralla ollut yhtään liikkumisvaraa - ainoastaan mahdollisuus nousta seisomaan. Joka kerran auton tullessa kohdalle Rilla nousikin ylös ja suti autoja kohden, mutten antanut periksi. Pyysin sitä istumaan ja ottamaan kontaktia, ja pikku hiljaa kontakti tiivistyikin. Kun aluksi Rilla oli rimpuillut auton perään vielä paljon sen ohi menon jälkeen, nyt se jo otti kontaktin samantien, kun auto oli mennyt. Tähän kehitykseen lopetimme ja jatkoimme matkaamme kotiin.

Myöhemmin päivällä treenasin noutokapulaa vielä lisää, mutta suun aukaisemiseen tai kapulan nuolaisemiseen asti emme vielä päässeet ;) Mutta olihan viikonloppu!