Hihii, taasen yksi touhukas päivä takana. :) Rillan kasvattaja Miikku koiriensa Tuitun ja Roihun kanssa tulivat kylään. Ajaa köräytimme sitten seuramme treenikentälle treenaamaan ja juoksuttamaan koiria. Rilla katsoi toisia koiria ensin ihan ihmeissään (tiedä sitten, muistiko - omaa äitiään edes), mutta sitten alkoi haukkua räksyttämään. Niskasta nykäisyllä ja tiukalla "Ei":llä sain sen rauhoittumaan, ja Miikun treenaillessa omiensa kanssa minä touhusin Rilpan kanssa. Miikunkin mukaan Rilla keskittyi todella hyvin häiriössäkin, kunhan toiset koirat eivät olleet ihan vieressä.

Kun kerran tilaisuus oli, kokeilimme myös Rillan paukunsietokykyä. Ensimmäisestä ja toisesta laukauksesta neiti pyörähti ympäri paikoillaan, ja yritti saada selville, mistä moinen ääni kuului. Pelännyt se ei kuitenkaan, tai hermostunut, vaan jatkoi normaalisti kävelyään, kun en minäkään ollut huomaavinani mitään erikoista. Seuraavat laukaukset olivat jo samantekeviä, kävely jatkui normaalisti. Hihna ei kiristynyt kertaakaan, mutta koira ei myöskään nyhjännyt jaloissani, vaan käveli touhukkaasti n. metrin päässä minusta, milloin milläkin puolella. Aika ajoin se hakeutui taas vierelleni katsekontaktin kera, ja palkitsin sen upeasta seuraamisesta :) Mutta olihan mukava nähdä, ettei ainakaan vielä laukaukset aiheuta minkäänlaista normaalista poikkeavaa käytöstä. :)

Lisäksi on pakko tähän loppuun mainita jotakin myös päivän autoterapiasta: Jo neljännen ohi ajavan auton kohdalla Rilla istui löysin hihnoin vierelläni! Mainiota, selvää kehitystä siis havaittavissa. Pari kertaa päivässä olisi tarkoitus käydä autoja ihmettelemässä ja päättää treenit aina onnistuneeseen suoritukseen. Vasta, kun Rilla ei enää hyöki autoja kohden ollenkaan, alan vaatia tiiviimpää katsekontaktia (autojen kokonaisvaltainen huomioimattomuus) ja alamme käydä säännöllisesti kaupunkikierroksilla.