Äsken kävin sitten treenimässä Rillan kanssa tuossa tyhjällä hiekkatontilla, mikä käy vallan hyvin koulutuskentästä. Lähdettiin ekaa kertaa kaksin vähän pidemmälle lenkille ja treenailtiin toki sitten siinä samalla. Otimme perusasentoa, maahanmenoa ja luoksetuloa, jotka kaikki toimivat jo tosi hyvin. Perusasennossa sain Rillan pysymään todella hyvin ja huomasin, että se piti yllä katsekontaktia, vaikken minä katsonutkaan aina suoraan koiraan, vaan eteeni. Oikeaan paikkaan pitää toki ohjata kädellä, mutta kun se siihen asettuu, niin pysyy kyllä upeasti.

Maahanmenossahan tuo on varsinainen kylkiolento, idean se käsittää, mutta käskyn kuultuaan se kellahtaa maahan, ei siis mene niin kuin pitäisi. Tuloksena on maassa makuu, lonkka-asennossa. Veikkaan kuitenkin, että tämä muovautuu itsestään, kunhan tuo vähän kasvaa. Nyt tänään meinaan tuossa kentälläkin neiti meni jo hienosti oikein - liekö tuo viileä maa, ettei tehnyt mieli aivan kyljelleen kellahtaa? ;)

Luoksetulosta voin sen verran sanoa, että tuo näyttää vihdoin oppineen "tule"-sanan merkityksen. Hienosti se pysyy tosiaan istumassa maassa, saatan kääntää selkänikin jo ja kävellä pois päin ja sitten kutsua. "Paikka"-käskyähän en tietenkään tuossa käytä, sillä muutoinhan se oppisi karkaamaan paikalta silloin, kun siinä pitäisi odottaa. :) Luokse neiti tulee kuitenkin ensimmäisellä käskyllä, ja nyt jo juokseekin, jihuu! :)

Ekojen treenien lopuksi otimme vielä seuraamista, ja täytyy myöntää, että olin ihan monttu auki. Kun sanoin "seuraa" ja lähdin kävelemään, niin tuohan seurasi katsekontaktissa vierelläni koko ajan! O.O Sama toimi myös hihnassa. Ei ole todellista, oikeesti! Miten se voi osata asian, jota ei olla koskaan aiemmin otettu? Palkka tietysti heti muutaman askelen jälkeen ja sitten lähdettiin kiertämään pieni kävelylenkki harjulla ja tultiin takaisin treenaamaan. Treenasimme samoja liikkeitä kuin äskenkin ja lopuksi vielä agilityn syli- ja poispäinkäännöksiä. Helppoa, mutta kivaa treeniä, jossa Rilla oli täysillä mukana.

Ja merkinnän loppuun minun täytyy todeta, että nyt ne erot cavalieriin vasta alkavat näkyä. Rillasta paljastui sellaisia piirteitä, mitä ei ollut tähän mennessä vielä ollenkaan näkynyt. Treenien ajan pidin sitä koko ajan vapaana, eikä neidin huomio kiinnittynyt kertaakaan muualle kuin minuun. Kutsut ja kehotukset se otti heti vastaan kuuliaisesti, eikä haitannut, vaikka ison varastorakennuksen toisella puolella ajoi autoja, vaan huomio todella pysyi minussa koko ajan! Nyt kun mietin taakse päin, niin Fina ei edes tykännyt hihnasta tämän ikäisenä, eli olimme käytännössä vain kotipihalla aitauksessa. Tätä neitiä pystyy pitämään vapaana leikiten, toisin kuin noita cavalierejä - vieläkään en luota niihin 100% vapaanaolotilanteissa. Ihmeellistä menoa, ja ihmeellinen otus... Tokoliikkeitäkin tekee jo kovaa vauhtia. Wautsi. :)