Tänään otin Rilpan kanssa hieman agilityä, kun sain taas jonkun ihme treenipuuskan. Ensin katsottiin kymmenisen minuuttia agility dvd:tä, kunnes tuskastuin ja ryhdyin tuumasta toimeen. Rilla oli onnessaan, kun nappasin taas lelun kouraani ja aloin hihhuloida ;)

Maasta se pienikin ponnistaa, ja päätin ottaa ensin poispäinkäännöksiä kumpaankin suuntaan. Lelun kanssa tuo ei ollut millään tavoin vaikeaa, ja innokas pystykorva käännöstelikin upeasti. Koirallehan tuo oli vain leikkimistä, eikä se tainnut aavistaa taka-ajatuksiani agilityn suhteen. ;)

Tauon jälkeen otin toista käännöslajia, sylikäännöstä, mikä sekin oli yllättävän helppoa. On vaikeaa cavalierien jälkeen totutella siihen, että se silmäpari todellakin on ylempänä! :))) Myös tämä sujui kuin vanhalta tekijältä kumpaankin suuntaan. Muutaman toiston jälkeen tarvitsin enää hyvin pienen liikkeen, ja olin aika monttu auki, kun tuo luki niin hyvin ohjaukseni. O.O Toden totta: vain pieni nytkäytys kädellä, ja koira kääntyi aivan oikeaan suuntaan. Tämä se jaksaa yllättää, ja minusta tuntuu, että tässä ollaan vasta alkumetreillä... Videota käännöksistä aion ottaa myös, kunhan ehdin :)

Lopuksi mainittakoon, että olemme nyt myös harjoitelleet yhden siivekkeen takaakiertoa kotipihallamme päivittäin, kumpaankin suuntaan sitäkin. Koska liikkeessä on jo kohde (siiveke) mukana, on hommassa haastavuutta enemmän. Kuitenkin erittäin lyhyillä treenipätkillä liikkeeni tarve pienenee. En kuitenkaan hae tässä ensisijaisesti sitä takaa kiertämistä, vaan sitä, että tuo otus oppisi seuraamaan kroppaani :) Ja sitähän se tekee. Huomaa selvän eron sen "suoritustyylissä" riippuen siitä, menenkö samaan rintamasuuntaan sen kanssa, vai ennakoinko. Ihaninta hommassa on se, että tuo nauttii yhteisestä tekemisestä ja leluista, sekä luohan tämä tätä suhdettakin koko ajan varmemmaksi. Jossain lähiaikoina voisi irtoamistakin harjoitella jossakin suuremmalla paikalla...itseasiassa laitanpa tässä menemään pari tekstaria ;)