Tervetuloa!

Eilen käytiin namien kanssa kaupungissa illalla. Otin kontaktissa kävelyä ja aina ennen tien ylitystä perusasennon. Tytsä olikin ihanasti niin kauan, kunnes tyhmältä mammalta loppui namit. Just tällaista typerää toimintaa minulta. Enkö koskaan opi? Se, mikä kuitenkin eniten harmittaa, että muita koiria ei juurikaan lenkeillä näy. Toisin sanoen yhtäkään kunnon ohitustilannetta emme ole päässeet vielä kokemaan. Ei muuta kuin pentukurssille heti, kun se alkaa.

Tokoseuraamista imuttamalla olen alkanut ottaa päivittäin. Käännöksiä ja perusasentoa. Sen neiti tajuaa hyvin, että kun pysähdytään, niin käydään istumaan. Hieno tytsä! Ajattelin paikallamakuuta ottaa vielä tänään ihan lyhyesti.

Tänään otettiin vielä päivällä putken kanssa eteenlähetystä, jonka tuo alkaa osata jo ihan hyvin. Tai siis täydellisesti, halutessaan. Vähän meinaa huomio karata muuhun, kuten esim. lumen syöntiin... -.- Onneksi sitä ei kesällä ole ;) Nyt vaan odotellaan tosiaan noiden kinosten sulamista, jotta päästään kentälle ihan kunnolla. Sitä odotellessa meillä on pääsiäisen tienoihin näyttely Lappeenrannassa, jonne me lähdetään ihan vain harjoittelemaan kehässä oloa ja katsomaan muita koiria. Siinä lyhyesti viime aikojen treenikuulumiset. Kiitos ja hei hei. (:

Ilmoittautumisen jälkeen meno rauhoittui. Rillalle en ottanut boksia sisätiloihin, vaan se sai riippua hihnan päässä koko ajan. Meitä ennen pentuluokassa oli 40 koiraa, joten saimmekin vuoroamme odotella... Ihan hyvä niin, sillä Rillakin ehti väsähtää juuri sopivasti ;)

Vihdoin tuli vuoromme, ja pariksemme osoittautui jackrussellinterrieri. Rilla malttoi keskittyä tosi hienosti, eikä toinen koira kiinnostanut sitä yhtään. Kävelyosiot, joita olin etukäteen pelännyt, saivat monttuni kirjaimellisesti auki: se liikkui upeimmin ikinä! Rilla voittikin parinsa saaden siis punaisen nauhan :) Sen pidemmälle emme kuitenkaan päässeet n. 25 koiran joukosta, mutta neiti oli kyllä kehäkäyttäytymiseltään näyttelyn parhaimmistoa - jos saan itse sanoa... :) Tytsä liikkui löysin hihnoin, katsekontaktilla ja käveli vierelläni koko ajan vetämättä, aivan uskomatonta! Nyt neitokainen syöpöttelee huoneessani isoa sorkkaa onnesta soikeana...

Kaiken kaikkiaan tuo otus jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Väenpaljoudessa Rilla ei osoita merkkiäkään stressaantumisesta, mikä on ihailtavaa. Näyttelyt tuntuvat tekevän meille erityisen hyvää -menestyksestä siis riippumatta-, sillä niissä meillä yhteispeli toimii vaan niin tajuttoman hyvin, ja välit lähenevät. Jos, Rilla, satut eksymään blogiini, niin luethan tämän: Tykkään susta tautisesti! :) <3

Maneesin liukuovi oli kuitenkin auki, ja menimme sisälle. Kaikki esteratsastusesteet olivat pitkin kenttää, ja soitin iskälle autoon, jotta hän tulisi laittamaan valot päälle. Päätimme sitten jäädä maneesille ja päästimme koirat (Rillan ja Finan) juoksemaan ympäri maneesia. Melkoista hippaa ne vetivätkin, ja välissä otin Rillan kanssa muutamaa tokoliikettä. Likkaa ei kuitenkaan juuri kiinnostanut treenailu, joten lähinnä heittelin sille patua ja annoin koirien ravata keskenään.

Jossain vaiheessa tajusin ottaa pimatsun kanssa agikäännöksiä yhdellä hevosesteen tolpalla, jota tytsä sai kierrellä vuoropuolin poispäin- ja sylikäännöksellä. Toinen suunta oli vähän vaikeampi - tosin se johtui itsestäni, huomasin liikehtiväni vähän toispuoleisesti, hyi minua!

Kun sitten vihdoin tajusin olevani maneesissa, jossa ovat myös kaikki agilityesteet, suutahdin itselleni tyhmyydestäni ja yritin korvata menetettyä treeniaikaa hakemalla yhden esteen siivekkeet. Harjoittelu niillä olikin mahdottoman mukavaa, ja käännökset olivat paljon näyttävämpiä ja ennen kaikkea onnistuivat! :) Lopuksi Rilla saattoi jo tehdä kahdeksikkoa yhdistellessämme molempia käännöksiä eri suuntiin. Tässä vaiheessa agiryhmäläisiäkin alkoi jo saapua hallille ja pari uteliasta silmäparia katseli touhuamme. Siivekeparin voisin haluta kotipihallekin - isä on luvannut sellaiset tehdä, mutta täytynee potkia sitä vähän persauksille, että tulosta syntyy ;) Kivaa kuitenkin siis oli ja hyödyllistä hommaa. Rillakin tuntui hahmottamaan kierrot paljon helpommin, kun oli oikeasti joku objekti, johon homma kohdistettiin - siiveke siis. Alla vielä kuva siskolikasta Rillan kanssa.

Maasta se pienikin ponnistaa, ja päätin ottaa ensin poispäinkäännöksiä kumpaankin suuntaan. Lelun kanssa tuo ei ollut millään tavoin vaikeaa, ja innokas pystykorva käännöstelikin upeasti. Koirallehan tuo oli vain leikkimistä, eikä se tainnut aavistaa taka-ajatuksiani agilityn suhteen. ;)

Tauon jälkeen otin toista käännöslajia, sylikäännöstä, mikä sekin oli yllättävän helppoa. On vaikeaa cavalierien jälkeen totutella siihen, että se silmäpari todellakin on ylempänä! :))) Myös tämä sujui kuin vanhalta tekijältä kumpaankin suuntaan. Muutaman toiston jälkeen tarvitsin enää hyvin pienen liikkeen, ja olin aika monttu auki, kun tuo luki niin hyvin ohjaukseni. O.O Toden totta: vain pieni nytkäytys kädellä, ja koira kääntyi aivan oikeaan suuntaan. Tämä se jaksaa yllättää, ja minusta tuntuu, että tässä ollaan vasta alkumetreillä... Videota käännöksistä aion ottaa myös, kunhan ehdin :)

Lopuksi mainittakoon, että olemme nyt myös harjoitelleet yhden siivekkeen takaakiertoa kotipihallamme päivittäin, kumpaankin suuntaan sitäkin. Koska liikkeessä on jo kohde (siiveke) mukana, on hommassa haastavuutta enemmän. Kuitenkin erittäin lyhyillä treenipätkillä liikkeeni tarve pienenee. En kuitenkaan hae tässä ensisijaisesti sitä takaa kiertämistä, vaan sitä, että tuo otus oppisi seuraamaan kroppaani :) Ja sitähän se tekee. Huomaa selvän eron sen "suoritustyylissä" riippuen siitä, menenkö samaan rintamasuuntaan sen kanssa, vai ennakoinko. Ihaninta hommassa on se, että tuo nauttii yhteisestä tekemisestä ja leluista, sekä luohan tämä tätä suhdettakin koko ajan varmemmaksi. Jossain lähiaikoina voisi irtoamistakin harjoitella jossakin suuremmalla paikalla...itseasiassa laitanpa tässä menemään pari tekstaria ;)

Yllä tunnelmia ennen kehään menoa :) Tosiaan, Rilla suhtautui toisiin koiriin vallan hienosti. Haukkua ei tarvinnut, eikä aristeluakaan juuri ilmennyt. Paikalla oli myös Rillan velipoika Furi, jolle neidin tosin piti vilautella hampaita aluksi... ;) Kaikki uusi oli nopeasti nähty, ja pian tyttö simahti lattialle. Kun tuli meidän kehän aika, oli Rilla lähes umpiunessa jo... :)))

Itse kehässä Rilla ei ollut niin hienosti, kuin treeneissä kehän ulkopuolella, mutta tyytyväinen voin kyllä ehdottomasti olla. Toinen koira ei juurikaan häirinnyt, mutta vähän piti saada haistella... Hampaiden näyttäminen sujui mallikkaasti ja seisominen, jossa kuitenkin piti välillä korjailla asentoa, kuten pennulla tietysti aina joutuu. Meidän luokassamme oli kaksi koiraa, joista Rilla oli sitten toinen hienolla arvostelullaan. :) Arvostelu löytyy tästä.

Tästä on erittäin hyvä jatkaa, ja nytpä tietää, ettei tuo ole mikään mahdoton väenpaljoudessa! :) Kiitokset vielä seurasta Heinille, oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa, sekä tietysti onnitteluja Furi-veljelle, joka oli upeasti VSP-pentu! <:) Onnea!

Levitin n. puolet Rillan ruuasta huoneeni lattialle sikin sokin, jotta pentu tajuaa idean. Toisen puolikkaan jaoin vaikeampiin paikkoihin; koirien boxeihin, boxin päälle, jättinalleni jalan taipeeseen, lattialla pesuun menoa odottaneen hupparini päälle ja väliin, sekä koulupöydän tuolilleni.

Maasta noukkimisessa koira ei juuri nenäänsä tarvinnut, kuten arvata saattaa. Koska kyseessä on kuitenkin laji, joka sattuu olemaan koira, nenää käytettiin koko ajan. Minut yllätti se, miten hyvin pentu jaksoi keskittyä vielä, kun näkyvät namit loppuivat. Se siis oikeasti teki valtavasti nenätyötä! Nuuskutus kävi vain ja aina hetken kierrelleensä löytyi piilo toisensa jälkeen. Vaikein piilopaikka oli tuo nallen jalkataive, jonka lähettyvillä neiti pyöri useaan otteeseen, muttei vain oikeaa paikkaa löytänyt, kunnes sitten viimein. Kaikki piilot etsittiin kuitenkin ilman minkäänlaista avustustani, mikä on upeaa! Koira ei osoittanut luovuttamisen merkkejä missään vaiheessa - niin, ja eikä ainakaan hotkinut ruokaansa!

Tämän jälkeen tein Rillalle tuohon valmiiksi tallatulle metsäpolulle sellaisen 5m namijäljen, joka poikkesi 4m kohdalla koskemattomaan hankeen ja päättyi peltisankoon, jonka pohjalla oli pienet jämät :) Koko jäljen teon ajan Rilla odotti nätisti paikoillaan jäljen alussa (ei ollut kiinni missään) ja lähti jäljelle vasta, kun tulin takaisin sen sivulle, sain katsekontaktin ja annoin käskyn.

Koira suhahti toimeen hetimiten. Nameja oli jumalattoman paljon, ja yksi toisensa jälkeen se noukki ne maasta, ei tosin järjestyksessä, vaan välillä käytiin jäljen loppupäässä. Puolivälissä koko sessiota Rilla äkkäsi, että jälki poikkeaa polulta pois ja seurasi vanaa peltisangolle. Edestakaista sahaamistahan se oli, mutta voin vannoa, että joka ainoa pikkunappula tuli syötyä, ja se kyllä kestikin! ;) Kun peltisanko oli tyhjä, lisäsin hieman haastetta hommaan. Kolistelin sankoa ensin pikkuisen käsissäni, ja kun koira ei siitä häiriintynyt, rämisytin sekä purkkia puita vasten, että sen sankaa ylösalas, eikä Rillalla eväkään värähtänyt. Se oli aika hienoa huomata. Sitten aloin heittelemään sankoa sillä lailla, että pudotin sen sinne tänne, välillä Rillan lähelle, välillä kauemmas. Yhtään ei neiti pelännyt, katsoi vain aina mikä putosi, ja jatkoi sitten hommiaan.

Nyt aion joka päivä tehdä samanlaisen ruokinnan ja jälkeä silloin tällöin. Tuollainen pikkupätkä saa riittää nyt hyväksi aikaa, jos sitten joskus viikon-parin päästä tallaisi 1m x 1m -kokoisen ruudun ja namittaa sen. Polkujälkeäkin voi tietysti pidentää jossain vaiheessa ja tehdä pidempiä pätkiä umpihankeen. Tämä on kivaa!

Huomenna luvassa on Rillan ensimmäinen pentunäyttely, josta kirjoittanen iltapäivällä. :) Kiitokset luennoitsijalle aktivointivinkeistä, tämä jälkijuttu on ainakin ihan huippua, kun koira saa toteuttaa luontaista ominaisuuttaan. :)

Otin äsken yläaulassa (onneksi on tilava sellainen!) neidin kanssa hieman perusasentoa liitettynä katsekontaktiin. Kuten olettaa saattoi, Rilla teki oikein ja intensiivisellä katseella. Seuraavaksi hieman seuraamista, jossa sijainti oli pennuksi todella hyvä lyhyellä matkalla, sekä käännös oikeaan ja täyskäännös saatiin tehtyä hyvällä menestyksellä. Paikoillamme otimme vielä vasempaan 360 asteen käännöksen, ja Rilla seurasi tosi hienosti.

Tästä mamma hieman innostui ja leikimme pikkubortsun kanssa. Luvassa oli imrpvisaatiokoiratanssia, jossa käännökset, jalkojen välissä kävely, niiden lomassa pujottelu sekä perus luoksetulo toimivat liikkeinä, joita sovellettiin. Voi jukrat meillä oli hauskaa ja nyt minulla on muuan lahna oven edessä tukkeena niin, etten pääse huoneestani ulos ;)

Edellisellä treenikerralla (, joka oli ensimmäinen kapulatreenimme, ja jo kauan sitten) jäimme tilanteeseen, jossa Rilla koski kapulaan tassuillaan ja innostui oikein paiskomaankin sitä innostuksissaan. Silloin jo aloin vaatia lopulta kuonolla koskettamista, mutta suuhun neiti ei puupötikkää suostunut ottamaan. Olihan kapulan ja Rillan oman painonkin suhde toki silloin vähän toinen... ;)

Nyt sitten pidin kapulaa päistä ilmassa, ja kun Rilla sopivasti innostuksissaan läähätti, käytin kapulan sen suussa ja naksaisin. Uudelleen. Ja vielä uudelleen. Sitten Rilla alkoikin jo itse tarjoamaan ilmassa pideltävän kapulan suuhun ottamista. :) Tätä otimme muutamia toistoja, kunnes lopetin taas vielä hyvän fiiliksen aikana. Treenit päättyivät siihen tilanteeseen, että ilmasta Rilla otti kapulan suuhun 1-2 sekunniksi. Huomenna jatketaan!

Myöskin hienosti hihnassa -harjoittelu jatkuu...

Puolet matkasta oli autotien viertä, ja se osuus oli heti alussa. Naksutin ensin vain sivulletulosta ja siinä olosta. Autoja meni ohi, ja pari kertaa neiti havittelikin niitä, mutta naksuttamalla ja palkkaamalla perusasennon neiti jätti ne omaan arvoonsa. Tässä vaiheessa lisäsin vaikeutta ottamalla muutaman askelen ja pyytämällä yhä sivullaoloa. Kehuin, naksutin ja palkkasin heti pienestäkin seuruusta, kunnes pentu tajusi, mitä siltä odotin. Vähitellen pidensin matkaa useampaan askeleeseen, joiden aikana naksutin tasaisin väliajoin palkkaamatta kuitenkaan kaikista. Näin koira tiesi koko ajan tekevänsä oikein, vaikkei palkkaa tullutkaan koko ajan. Vaihtelin askelmäärää, jottei pentu kyllästyisi ja se oppikin seuraamaan aika hyvin. Autojakaan ei matkan aikana taaskaan kuin vilkaistu vain :)

Metsän viertä matkalla oli vähemmän häiriötä, ja parin onnistuneen n. 10 metrin seuruun jälkeen annoin pennun kävellä vapaasti, kuitenkin hihnassa tietysti vielä. Ja katsohan vaan, aika-ajoin Rilla hakeutui oma-aloitteisesti sivulle, jolloin annoin "sivu"-käskyn ja otin lyhyen seuruun, naksautin ja palkkasin. Vapaasti kävellessäänkään se ei enää vetänyt, vaan koikkelehti ympäriinsä, kuitenkin pysähtyen hihnan kiristyessä.

"Sivu"-käskyä tosiaan käytän, sillä alokastoko-ohjaajan mukaan muuta ei tarvita. Ja kun hän sen sanoi, tajusin sen itsekin. Miksi turhaan sekoittaa koiraa usealla käskyllä, kun tehtävä asiahan on periaatteessa sama? Koiranhan kuuluu jokatapauksessa olla sivulla: Kun omistaja on paikoillaan, koirakin on paikoillaan - mihin sitä "sivu"- tai muuta vastaavaa käskyä käytetään. Sama käskyhän pätee kuitenkin liikkeessäkin. Kun käsket koiran sivulle, sen on mahdotonta olla sivulla istualtaan, jos sinä liikut. Niinpä se seuraa sinua, jotta voi täyttää käskyn. Niin viisasta! :))

Iltapäivän puuhaksi otan vielä temppuilua, joskohan saisin tuon antamaan vaikkapa tassua...? Oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille! :)

Muokattu illemmalla....: Vasemmalla palstalla "sivut"-osion alareunassa tassutemppu nyt komeilee kuvien kera. Tehtävä suoritettu! ;)