Rillan blogi jatkaa toimintaansa osoitteessa http://borcolrilla.blogspot.com

Tervetuloa!

Nyt hävettää. Omistaja on aika laiska ollut tämän blogin kanssa. Mutta toisaalta eipä me oikein olla mitään treenailtukaan, lähinnä odotellaan kentälle pääsyä :) Lähes päivittäin käydään Rillan kanssa kaupungissa heti koulun jälkeen, kun siellä on eniten menoa: Busseja, ihmisiä jne... Autojen kyttäilystä ollaan aika hyvin päästy eroon, mutta satunnaisesti tuo toki niitä kohdin vielä hyökkäilee. Mutta esimerkiksi bussit ovat neidille jo aivan arkipäivää, eikä niitä pelätä tai kyttäillä. Enemmänkin neiti harrastaa yleistä vetämistä, johon nyt kiinnitän pääpainon treenailuissa.

Eilen käytiin namien kanssa kaupungissa illalla. Otin kontaktissa kävelyä ja aina ennen tien ylitystä perusasennon. Tytsä olikin ihanasti niin kauan, kunnes tyhmältä mammalta loppui namit. Just tällaista typerää toimintaa minulta. Enkö koskaan opi? Se, mikä kuitenkin eniten harmittaa, että muita koiria ei juurikaan lenkeillä näy. Toisin sanoen yhtäkään kunnon ohitustilannetta emme ole päässeet vielä kokemaan. Ei muuta kuin pentukurssille heti, kun se alkaa.

Tokoseuraamista imuttamalla olen alkanut ottaa päivittäin. Käännöksiä ja perusasentoa. Sen neiti tajuaa hyvin, että kun pysähdytään, niin käydään istumaan. Hieno tytsä! Ajattelin paikallamakuuta ottaa vielä tänään ihan lyhyesti.

Tänään otettiin vielä päivällä putken kanssa eteenlähetystä, jonka tuo alkaa osata jo ihan hyvin. Tai siis täydellisesti, halutessaan. Vähän meinaa huomio karata muuhun, kuten esim. lumen syöntiin... -.- Onneksi sitä ei kesällä ole ;) Nyt vaan odotellaan tosiaan noiden kinosten sulamista, jotta päästään kentälle ihan kunnolla. Sitä odotellessa meillä on pääsiäisen tienoihin näyttely Lappeenrannassa, jonne me lähdetään ihan vain harjoittelemaan kehässä oloa ja katsomaan muita koiria. Siinä lyhyesti viime aikojen treenikuulumiset. Kiitos ja hei hei. (:

Tänään päädyimme koko koplan kanssa Kotkan koiraystäväin seuran (KKS:n) laskiaismätsäriin puolen päivän jälkeen. Pihalle tulomme oli aika näyttävä, kun kolme koiraa hihhuloi hihnoissaan, ja melkoista sekasortoa se aluksi olikin. Heti maneesin (, jossa mätsäri siis pidettiin) pihassa tapasimme muutamia tuttujakin (Rillan puolisiskon, Moonan sekä Romi-bortsun), joiden kanssa kuitenkin valitettavan vähän ehdimme aikaa viettämään.

Ilmoittautumisen jälkeen meno rauhoittui. Rillalle en ottanut boksia sisätiloihin, vaan se sai riippua hihnan päässä koko ajan. Meitä ennen pentuluokassa oli 40 koiraa, joten saimmekin vuoroamme odotella... Ihan hyvä niin, sillä Rillakin ehti väsähtää juuri sopivasti ;)

Vihdoin tuli vuoromme, ja pariksemme osoittautui jackrussellinterrieri. Rilla malttoi keskittyä tosi hienosti, eikä toinen koira kiinnostanut sitä yhtään. Kävelyosiot, joita olin etukäteen pelännyt, saivat monttuni kirjaimellisesti auki: se liikkui upeimmin ikinä! Rilla voittikin parinsa saaden siis punaisen nauhan :) Sen pidemmälle emme kuitenkaan päässeet n. 25 koiran joukosta, mutta neiti oli kyllä kehäkäyttäytymiseltään näyttelyn parhaimmistoa - jos saan itse sanoa... :) Tytsä liikkui löysin hihnoin, katsekontaktilla ja käveli vierelläni koko ajan vetämättä, aivan uskomatonta! Nyt neitokainen syöpöttelee huoneessani isoa sorkkaa onnesta soikeana...

Kaiken kaikkiaan tuo otus jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Väenpaljoudessa Rilla ei osoita merkkiäkään stressaantumisesta, mikä on ihailtavaa. Näyttelyt tuntuvat tekevän meille erityisen hyvää -menestyksestä siis riippumatta-, sillä niissä meillä yhteispeli toimii vaan niin tajuttoman hyvin, ja välit lähenevät. Jos, Rilla, satut eksymään blogiini, niin luethan tämän: Tykkään susta tautisesti! :) <3

Eilen mentiin taas maneesille, ja Rilla tuli Saran tokotreeneihin tuuraamaan, mustiaisen loistaessa poissaolollaan korvahaavan vuoksi :( Koko halli oli kuitenkin pimeänä, kun menimme paikalle, eikä pihalla ollut auton autoa. Isä jo kaasutteli poislähdön merkiksi, mutta hyppäsimme siskon kanssa kuitenkin autosta pihalle ja menimme varmistamaan, ettei paikalla todella ollut ketään.

Maneesin liukuovi oli kuitenkin auki, ja menimme sisälle. Kaikki esteratsastusesteet olivat pitkin kenttää, ja soitin iskälle autoon, jotta hän tulisi laittamaan valot päälle. Päätimme sitten jäädä maneesille ja päästimme koirat (Rillan ja Finan) juoksemaan ympäri maneesia. Melkoista hippaa ne vetivätkin, ja välissä otin Rillan kanssa muutamaa tokoliikettä. Likkaa ei kuitenkaan juuri kiinnostanut treenailu, joten lähinnä heittelin sille patua ja annoin koirien ravata keskenään.

Jossain vaiheessa tajusin ottaa pimatsun kanssa agikäännöksiä yhdellä hevosesteen tolpalla, jota tytsä sai kierrellä vuoropuolin poispäin- ja sylikäännöksellä. Toinen suunta oli vähän vaikeampi - tosin se johtui itsestäni, huomasin liikehtiväni vähän toispuoleisesti, hyi minua!

Kun sitten vihdoin tajusin olevani maneesissa, jossa ovat myös kaikki agilityesteet, suutahdin itselleni tyhmyydestäni ja yritin korvata menetettyä treeniaikaa hakemalla yhden esteen siivekkeet. Harjoittelu niillä olikin mahdottoman mukavaa, ja käännökset olivat paljon näyttävämpiä ja ennen kaikkea onnistuivat! :) Lopuksi Rilla saattoi jo tehdä kahdeksikkoa yhdistellessämme molempia käännöksiä eri suuntiin. Tässä vaiheessa agiryhmäläisiäkin alkoi jo saapua hallille ja pari uteliasta silmäparia katseli touhuamme. Siivekeparin voisin haluta kotipihallekin - isä on luvannut sellaiset tehdä, mutta täytynee potkia sitä vähän persauksille, että tulosta syntyy ;) Kivaa kuitenkin siis oli ja hyödyllistä hommaa. Rillakin tuntui hahmottamaan kierrot paljon helpommin, kun oli oikeasti joku objekti, johon homma kohdistettiin - siiveke siis. Alla vielä kuva siskolikasta Rillan kanssa.

Tänään otin Rilpan kanssa hieman agilityä, kun sain taas jonkun ihme treenipuuskan. Ensin katsottiin kymmenisen minuuttia agility dvd:tä, kunnes tuskastuin ja ryhdyin tuumasta toimeen. Rilla oli onnessaan, kun nappasin taas lelun kouraani ja aloin hihhuloida ;)

Maasta se pienikin ponnistaa, ja päätin ottaa ensin poispäinkäännöksiä kumpaankin suuntaan. Lelun kanssa tuo ei ollut millään tavoin vaikeaa, ja innokas pystykorva käännöstelikin upeasti. Koirallehan tuo oli vain leikkimistä, eikä se tainnut aavistaa taka-ajatuksiani agilityn suhteen. ;)

Tauon jälkeen otin toista käännöslajia, sylikäännöstä, mikä sekin oli yllättävän helppoa. On vaikeaa cavalierien jälkeen totutella siihen, että se silmäpari todellakin on ylempänä! :))) Myös tämä sujui kuin vanhalta tekijältä kumpaankin suuntaan. Muutaman toiston jälkeen tarvitsin enää hyvin pienen liikkeen, ja olin aika monttu auki, kun tuo luki niin hyvin ohjaukseni. O.O Toden totta: vain pieni nytkäytys kädellä, ja koira kääntyi aivan oikeaan suuntaan. Tämä se jaksaa yllättää, ja minusta tuntuu, että tässä ollaan vasta alkumetreillä... Videota käännöksistä aion ottaa myös, kunhan ehdin :)

Lopuksi mainittakoon, että olemme nyt myös harjoitelleet yhden siivekkeen takaakiertoa kotipihallamme päivittäin, kumpaankin suuntaan sitäkin. Koska liikkeessä on jo kohde (siiveke) mukana, on hommassa haastavuutta enemmän. Kuitenkin erittäin lyhyillä treenipätkillä liikkeeni tarve pienenee. En kuitenkaan hae tässä ensisijaisesti sitä takaa kiertämistä, vaan sitä, että tuo otus oppisi seuraamaan kroppaani :) Ja sitähän se tekee. Huomaa selvän eron sen "suoritustyylissä" riippuen siitä, menenkö samaan rintamasuuntaan sen kanssa, vai ennakoinko. Ihaninta hommassa on se, että tuo nauttii yhteisestä tekemisestä ja leluista, sekä luohan tämä tätä suhdettakin koko ajan varmemmaksi. Jossain lähiaikoina voisi irtoamistakin harjoitella jossakin suuremmalla paikalla...itseasiassa laitanpa tässä menemään pari tekstaria ;)